On maanantaiaamu Mangochin aluesairaalassa, Malawissa. Ennen varsinaista lääkärinkiertoa, kävelen osastolla arvioimassa, onko joku vakavasti sairaana. Tuberkuloosiosaston toisen pään nurkassa on Amidu, 25-vuotias kahden tytön isä. Kaksi kuukautta sitten hänellä todettiin HIV. Tai oikeastaan hän sairastaa aidsia, HIV-infektion etenevää vaihetta, jossa immuunijärjestelmä on halvaantunut. HIV-lääkkeet aloitettiin välittömästi.

Lääkkeistä huolimatta hänen kuntonsa heikennee. Kun näen hänet, huomaan heti miten nälkiintynyt hän on. Hengitys on nopeaa ja syvää, hänellä on kuumetta ja kasvot ovat kalpeat. Kaulassa on suurentuneita imusolmukkeita, jotka saattavat viitata tuberkuloosiin. Erittäin alhainen punasolumäärä voi olla myös tuberkuloosin seurausta. HIV ei ainoastaan ​​altista tuberkuloosille, vaan HIV-hoidon ensimmäisinä kuukausina vahvistuva immuunijärjestelmä voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia. Tuberkuloosi on kyennyt jylläämään kehossa pitkään kohtaamatta immuunisoluja, mutta kun immuunisolujen määrä lisääntyy HIV-hoidon myötä, syttyy yhtäkkiä sota. Sota on nimeltään elpyvän immuniteetin tulehdusoireyhtymä (IRIS).

Amidu raihnastuu selkeästi viikon aikana. Hänen munuaisensa ovat melkein loppuun palaneet ​​ja hänen saamansa verisolut tuhoutuvat hänen ruumiissaan. Perjantaina hän ei enää pysty nousemaan ylös sängystä, kun haluan kuunnella hänen keuhkojaan. Iltapäivän lopulla käyn vielä kerran katsomassa häntä. Otsa kiiltelee hiestä. Pelko näkyy syvällä hänen silmissään. Hän tasapainoilee reunalla. Lääkärinä tunnen voimattomuutta, kuin seisoisin armeijan edessä paljain nyrkein. Miten minun pitäisi vapauttaa Amidu? Lauantaiaamuna, kun makaan itse kuumeisena sängyssä, päivystävä lääkäri lähettää Whatsapp-viestin. Amidu on kuollut.

Monipäinen hirviö

HIV, aliravitsemus, tuberkuloosi, IRIS, munuaisten vajaatoiminta, anemia… Amidun kohtaloa voi kuvailla monin lääketieteellisin termein. Mutta en anna huijata itseäni. Amidu kuoli köyhyyteen. Jos hän olisi asunut jossain länsimaassa, sekä tuberkuloosin että HIV-tartunnan riski olisi ollut vähäinen. Ja vaikka hän sairastuisikin näihin sairauksiin, Amidu olisi todennäköisesti pelastunut, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus hyvään terveydenhoitoon.

Amidu ei ole ainoa. Sairaalassamme ihmiset kuolevat päivittäin tarpeettomasti ja aivan liian nuorina köyhyyteen liittyviin sairauksiin. Mieti esimerkiksi malariaa, aliravitsemusta ja ongelmallisia ​​raskauksia. Kaikkien näiden sairauksien nimeäminen on harhaanjohtavaa, koska kaikkien näiden taustalla vaikuttaa vain yksi ongelma. Köyhyys on monipäinen hirviö.

Köyhyys tappaa myös länsimaissa. USA:ssa köyhimmät ihmiset kuolevat yli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin rikkaimmat. THL:n mukaan Suomessakin rikkaiden ja köyhien väliset terveyserot ovat viimeisinä vuosina kasvaneet. Hyvätuloisen nuoren aikuisen miehen elinajanodote on yli kymmenen vuotta pienituloista korkeampi. Köyhyys on sairaus ja terveys on rikkaus.

Kaikesta puutetta

Sairaalassamme ei pystytä tekemään useita ​​olennaisia ​​laboratoriokokeita, ja tulokset vievät päiviä. Amidun keuhkokuva viivästyi sähkökatkoksen vuoksi. Jos hän olisi ollut Suomessa sairaalassa, viipalekuvaus olisi ollut aiheellinen. Ehkä olisimme löytäneet infektion aiheuttajan ja voineet hoitaa sitä suunnatusti. Hänen ennusteensa olisi ollut huomattavasti parempi intensiivihoidossa.

Lääkäreitä on vähän. Länsimaissa lääkäreille varattu työ toteutetaan Malawissa suurelta osin clinical officer:n toimesta. He ovat suorittaneet kolmivuotiset opinnot. He tekevät toimenpiteitä ja jopa leikkauksia ja hoitavat potilaita, jotka olisivat tarpeeksi monimutkaisia ​​aiheuttamaan länsimaiselle professorille päänsärkyä, ja he tekevät niin hyvin rajallisilla resursseilla. Oireet ja epäilyt ohjaavat hoitoa useammin kuin varmistetut diagnoosit.

Amidun jätti jälkeensä murtuneen perheen. Hänen vaimonsa joutuu palaamaan takaisin omien vanhempiensa elätettäväksi, ja lasten mahdollisuus jatkaa kouluaan on pieni. Tuberkuloosi on sairaus, joka vaikuttaa erityisesti köyhimpiin ihmisiin ja tekee heidän köyhyytensä entistä sietämättömämmäksi. Tyypillinen tuberkuloosipotilas on ollut sairaana kuukausia ennen sairaalaan tuloa. Se, joka laiminlyö peltonsa, menettää satonsa. Lääketieteen näkökulmasta ollaan liian myöhässä, kun potilas vihdoin saapuu sairaalaan.

Viime vuosina on alettu ymmärtää yhä enemmän taloudellisen vaurauden itsensä vahvistavaa mekanismia. Taloudellinen eriarvoisuus johtaa eriarvoisiin mahdollisuuksiin. Heillä, jotka ovat syntyneet köyhyyteen, on vähän mahdollisuuksia kasvaa sosioekonomisesti. Tämä ei koske ainoastaan ​​henkilöitä vaan myös maita. Useimmat Afrikan maat ovat tuskin päässeet eroon siirtomaahistoriastansa. Hajotettu mantere on saanut kuuman version kylmästä sodasta, ja sen jälkeen HIV-epidemia on vaikuttanut suhteettomasti. Ei ole ihme, että köyhyys pitää Afrikan edelleen otteessaan.